Jännän äärellä

Huomenna alkaa siis duuni. Oon kovasti yrittänyt keksiä tänään kaikkea muuta tekemistä, kuin miettiä huomista. Ajatukset hiipii koko ajan siihen, että miten se sujuu ja osaanko ja totunko ja mitä jos en osaa yms.
Aamupäivällä olin ihan kiukkunen kun mietin koko asiaa koko ajan, enkä yhtään osannu relata. Ei nyt kuitenkaan oo ensimmäinen kerta kun oon uuden asian äärellä, mutta silti vaan jännittää. Ehkä tää on ihan normaalia kuitenkin. Kuhan huominen on ohi, niin helpottaa. Eka viikko menee varmasti vähän haahuillessa, mutta eiköhän sitä sit ala nopeasti päästä rytmiin mukaan.
Osaiski olla sellanen lungi ihminen, joka ei paljoa murehdi... elämä olis paljon helpompaa tälläisinä päivinä.


Tänään on siis menty vähän näissä fiiliksissä...

Wish me luck!