Seurasaari

Asuin lapsuuteni Seurasaaren lähistöllä, jolloin se tuli hyvin tutuksi paikaksi. Kesäisin syötettiin kuuluisia oravia ja talvisin käveltiin jäällä. Kaupunkilaisen metsä.
Edellisestä Seurasaarikierroksesta on vierähtänyt jo useampi vuosi aikaa, enkä ymmärrä miksi. Nyt asia on korjattu hetkeksi aikaa, koska kävin eilen ja tänään päivällä siellä lenkkeilemässä ja ihastelemassa paikkoja.

Seurasaaren pääsee hyvin kiertämään ympäri tai voi tehdä pienempiä lenkkejä. Reittien varrella on paljon katseltavaa ja siellä sijaitsee mm. museoalue, kirkko, ravintola ja vissiin parikin kahvilaa. Niin ja niitä kuuluisia oravia. Oravat Seurasaaressa on hyvin kesyjä, tälläkin kertaa meinasi eräs kaveri tulla iholle asti ruoan toivossa. No, selvisin tyttömäisellä iik:llä ja jatkoin matkaani ilman pelkoa vesikauhusta tai muista oravataudeista.

Laivalaiturille päästyäni innoistuin ottamaan reilummin kuvia ja olemaan kuvattuna. Mielestäni bongasin hyvän paikan rantakiveltä missä voi pönöttää kuvattavana. En tosin ottanut huomioon, että rantavedessä oleva kivi voi olla liukas ja ensimmäisen askeleen jälkeen olinkin kumossa maassa. En sentään mereen asti päässyt, mutta kirosin uusien Conversejen likaantumista kovaan ääneen. No Converset sain pelastettua kotona, mutta loppumatka sujuikin hieman nolona, koska mutaa oli siis polviin asti mun mustissa housuissa. Jes.

Kommelluksista huolimatta Seurasaari oli edelleen ihana ja menen vaikka väkisin pian uudestaan. Viimeistään jäille kävelemään, sitäkään en ole tainnut tehdä sitten lapsuuden!

Loppuun iso kasa kuvia kauniista Seurasaaresta.